Huh heijakkaa, hyvä fiilis!
Uhosin aloittavani Callanetics-jumppaohjelman noudattamisen ja nyt tein olohuoneen matolla ihka ensimmäisen session. Löysin suomenkieliset ohjeet tästä blogista. Kiitos vaan Yennalle!
Ohjelma väittää tällä ohjeella "nuortuvan 10 vuotta 10 tunnissa", hehee. Toivossa on hyvä elää, mutta ei tämä jumppa nyt täysin huuhaaltakaan tuntunut. Kovasti tärisivät reidet ja paita hikosi :)) Mahtavaa. Vaikken heti parikymppiseltä näyttäisikään niin saa tämä varmasti paikat jonnin verran kiinteytymään.
Mulla menee salikortti uutena vuotena umpeen, enkä köyhänä raaski ostaa uutta kautta, niin sikälikin on hyvä löytää jotain lihaskuntotreenia, jota voi tehdä kotona. Lenkit olisi tosin mukava vetää edelleen salin juoksumatolla, kun tuo ilmakin on talvella aika holotna. Harkitsen ministepperin ostoa, jos sillä tulisi rynkytettyä telkkarin edessä... riittääkö itsekuri siihen on eri asia...
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Callanetics, anyone?
Pakkaspäiviä kaikille! On tämä ilmasto aika extremeä näillä korkeuksilla. Vaikea ajatella lämpimiä lihaksia ja taipuisia venytyksiä, kun jäsenet ovat kohmeessa ja vilu hiipii paidan sisään (meillä kotona huonot ikkunaeristeet :)
Olen taas tekemässä päätöstä kiristellä herkkupussien nyörejä. Herkuttelu ja hiilarimössöt ovat taas vallanneet meikäläisen ruokavalion sillä lopputuloksella, että maha ja reidet tuntuvat roikkuvan samalla tavalla kuin ennen kuntokuuriani. Liikuntakin tuntuu jotenkin "turhalta", kun ruokapöydässä hotkaisen hetiperään monta palaa valkoista leipää goudajuustolla.
Teen siis siirtymää proteiinipitoisempaan ruokavalioon ja ajattelin ottaa käyttöön Kiloklubin kalorilaskurin, josko se auttaisi näkemään omien valintojen järkevyyden. Eiliseltä päivältä kiloklubin tuomio oli se, että saan liian vähän kaloreita ja syön liian vähän rasvaa ja hiilareita. Ehkä täytyisi rouskutella vielä enemmän vihanneksia ja lorauttaa öljyä salaattiin. Huh, on tämä tasapainottelua!
Liikunnan suhteen en tiedä mitä tekisin, kun näyttää siltä, että painonpudotus vaatisi enemmän panostusta aerobiseen treeniin kuin mitä olen tähän mennessä pystynyt tekemään. Mietinkin, että pitääkö mun siirtyä lihaskuntoharjoittelusta juoksumatolle, jotta vaaka alkaisi totella tahtoani.
Jos vähennän painojen kanssa heilumista, niin voisin kokeilla kotijumppana 80-luvun menestystarinaa nimeltä Callanetics-jumppa. Onko kenelläkään teistä kokemusta erityisesti vatsamakkaroihin tehoavasta Callaneticsistä? Googlettamalla näyttäisi löytyvät monta vannoutunutta kiinteytyjää.
Tähän asti olen jumpannut superdieetin kotijumpilla, jotka ovat olleet tosi hyviä, mutta olisin nyt valmis tekemään syrjähypyn muihinkin treeneihin ja varsinkin tuota Callaneticsiä kehutaan estoitta. Kerron täällä sitten kokemukseni, jos saan tuosta jotain tulosta :-)
Olen taas tekemässä päätöstä kiristellä herkkupussien nyörejä. Herkuttelu ja hiilarimössöt ovat taas vallanneet meikäläisen ruokavalion sillä lopputuloksella, että maha ja reidet tuntuvat roikkuvan samalla tavalla kuin ennen kuntokuuriani. Liikuntakin tuntuu jotenkin "turhalta", kun ruokapöydässä hotkaisen hetiperään monta palaa valkoista leipää goudajuustolla.
Teen siis siirtymää proteiinipitoisempaan ruokavalioon ja ajattelin ottaa käyttöön Kiloklubin kalorilaskurin, josko se auttaisi näkemään omien valintojen järkevyyden. Eiliseltä päivältä kiloklubin tuomio oli se, että saan liian vähän kaloreita ja syön liian vähän rasvaa ja hiilareita. Ehkä täytyisi rouskutella vielä enemmän vihanneksia ja lorauttaa öljyä salaattiin. Huh, on tämä tasapainottelua!
Liikunnan suhteen en tiedä mitä tekisin, kun näyttää siltä, että painonpudotus vaatisi enemmän panostusta aerobiseen treeniin kuin mitä olen tähän mennessä pystynyt tekemään. Mietinkin, että pitääkö mun siirtyä lihaskuntoharjoittelusta juoksumatolle, jotta vaaka alkaisi totella tahtoani.
Jos vähennän painojen kanssa heilumista, niin voisin kokeilla kotijumppana 80-luvun menestystarinaa nimeltä Callanetics-jumppa. Onko kenelläkään teistä kokemusta erityisesti vatsamakkaroihin tehoavasta Callaneticsistä? Googlettamalla näyttäisi löytyvät monta vannoutunutta kiinteytyjää.
Tähän asti olen jumpannut superdieetin kotijumpilla, jotka ovat olleet tosi hyviä, mutta olisin nyt valmis tekemään syrjähypyn muihinkin treeneihin ja varsinkin tuota Callaneticsiä kehutaan estoitta. Kerron täällä sitten kokemukseni, jos saan tuosta jotain tulosta :-)
torstai 22. marraskuuta 2012
Marraskuun märehdinnät
Hei kaikille, jotka edelleen vilkaisevat blogiani aika ajoin :-)
Huomasin Erican Too big to be me -blogissa mainion postauksen, johon Erica kerää blogiosoitteita lukijoiltaan. Kunhan saan "omaa aikaa" perheeltä, aion käydä lukemassa ja tutustumassa uusiin blogeihin. Hih, se on aina kivaa puuhaa esim. iltapalan yhteydessä, kun kersat ovat jo menneet nukkumaan.
Toivottavasti marraskuu ei vie voittoa meistä kuntoilijoista... Mulla on pientä matalalentoa ollut ilmassa nyt yli viikon. Salilla en ole käynyt kokonaiseen viikkoon enkä juoksuharrastustakaan ole edes harkinnut yhtä pitkään aikaan. Ruokailutkin ovat menneet niin ja näin, hiilareita on puputettu ja herkkujakin sallittu.
Vaaka näytti pari viikkoa sitten 79,4 kg eli käväisin jo seiskakymppisissä, vaan nyt lukemat on varmaan jo tuosta nousseet.
Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus käväistä salilla tekemässä kokovartalotreeni, josko siitä taas innostuisi aloittamaan päivittäisen reenaamisen :-) Harmi vaan, että tauon jälkeen lihakset jäävät jumiin salin jäljiltä ja seuraavana päivänä meinaa taas jäädä harkat väliin.
Olen muuten tavannut peilistä kaksi uutta tuttavuutta: olkapäät ja takareisilihakset! Aika kivat fileet on havaittavissa töpökkäjaloissani kun oikein pullistelee. Olkapäätkin ovat jo aivan muuta kuin vanha kaljapullon kaula.
Kesäkuntoa kohti!
Timmi Täti
Huomasin Erican Too big to be me -blogissa mainion postauksen, johon Erica kerää blogiosoitteita lukijoiltaan. Kunhan saan "omaa aikaa" perheeltä, aion käydä lukemassa ja tutustumassa uusiin blogeihin. Hih, se on aina kivaa puuhaa esim. iltapalan yhteydessä, kun kersat ovat jo menneet nukkumaan.
Toivottavasti marraskuu ei vie voittoa meistä kuntoilijoista... Mulla on pientä matalalentoa ollut ilmassa nyt yli viikon. Salilla en ole käynyt kokonaiseen viikkoon enkä juoksuharrastustakaan ole edes harkinnut yhtä pitkään aikaan. Ruokailutkin ovat menneet niin ja näin, hiilareita on puputettu ja herkkujakin sallittu.
Vaaka näytti pari viikkoa sitten 79,4 kg eli käväisin jo seiskakymppisissä, vaan nyt lukemat on varmaan jo tuosta nousseet.
Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus käväistä salilla tekemässä kokovartalotreeni, josko siitä taas innostuisi aloittamaan päivittäisen reenaamisen :-) Harmi vaan, että tauon jälkeen lihakset jäävät jumiin salin jäljiltä ja seuraavana päivänä meinaa taas jäädä harkat väliin.
Olen muuten tavannut peilistä kaksi uutta tuttavuutta: olkapäät ja takareisilihakset! Aika kivat fileet on havaittavissa töpökkäjaloissani kun oikein pullistelee. Olkapäätkin ovat jo aivan muuta kuin vanha kaljapullon kaula.
Kesäkuntoa kohti!
Timmi Täti
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kuulumisia
Hyvää sunnuntaihuomenta kaikille pitkästä aikaa!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
Olen ollut poissa blogimaailmasta monestakin eri syystä. En ole ollut jatkuvasti nettiyhteyden päässä, enkä ole rehellisesti jaksanut motivoitua kirjoittamaan päivityksiä elämäntapamuutoksestani, joka ei ole tuonut näyttäviä tuloksia. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin jatkanut uudella tiellä, pitänyt huolta treeneistä ja katsonut, etten ole syönyt täysin väärin. Tulokset ovat ehkä enemmänkin henkisiä kuin peilistä nähtäviä. Voin paljon paremmin, kun pääsen salille väsyttämään itseni ja kun tiedän estäneeni hotkimiskohtaukset taas yhdellä rahka-annoksella.
Luen edelleen aktiivisesti teidän muiden blogeja ja pakko myöntää olevani hieman kateellinen hurjista saavutuksistanne. Yritän kuitenkin pitää järjen päässäni ja olla tyytyväinen näihin omiin edellytyksiini: voin hyvin vaikka en painakaan vähemmän.
Tsemppiä kaikille ja urheilullista talvea!
perjantai 28. syyskuuta 2012
Hiiiitaaaasti, mutta suunta on oikea
Totuuden hetki on taas käsillä nimittäin on viikkopunnituksen aika. Mulla on lähtenyt viikon aikana painosta kokonaiset 100 grammaa eli saldo on 80,9 kg. Hmm.. tuohan tarkoittaisi sitä, että kymmenessä viikossa mulla olis mahdollista pudottaa kokonainen kilo!!!!
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
Mä olen vähän tuskastunut ja jaksan edelleen ihmetellä, miksi mulla on läski niin sitkeässä. Joko syön liian vähän tai liian paljon, tietäisinpä vaan kumpaa. Muutoksia ruokamääriin en aio toistaiseksi tehdä vaan tarkkailen suhdanteita vielä maltillisesti.
Onko teistä kenelläkään kokemuksia mielialalääkkeiden ja laihdutuksen yhdistämisestä? Mä nimittäin olen kerännyt nämä kiloni masennuslääkityksen avustamana (tämä on ihan yleisesti todettu juttu) ja paino nousisi holtittomasti edelleenkin, jos en söisi superdieetin ohjeen mukaan. Ei tuo massa silti pienenekään, joten olen alkanut miettiä, josko lääkityksellä olisi osansa asiaan.
Tämä nyt on tällaisen laiskan ex-herkkupepun viimeinen oljenkorsi. Syyhän ei ole minussa tai tavoissani ;o
Yksi asia, mihin tulee varmaan muutos on liikunnan lisääminen entisestään. Olen jäämässä pois töistä ja ensi viikosta lähtien alan urheilla heti aamusta endorfiinifixit silmissä kiiluen. Tietysti mun täytyy hoitaa velvollisuudet opintojen suhteenkin, mutta on se sentään melkoisen luksusta mennä aamulla salille ja reenailla rauhassa :)) Voi sitä riemua!
Tästähän tuli ihan hyvä tsemppi viikonlopulle! Vuorossa on ainakin juoksuhaasteen kolmas päivä ja tietty salia ja kotitreeniä. Ostin muuten 3+1 päiviltä M-koon takin, jonka vetskari menee sitä paitsi kiinni! Ei paha.
torstai 27. syyskuuta 2012
Paino strikes back!
No on tää nyt sampetti ihme touhua! Mikä tässä mun ruokavalio/treeni-yhdistelmässä mättää??
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
Täytyy nyt kai avata hieman tuota aloitusta. Olen nimittäin käynyt joka aamu vaa'alla tämän viikon ajan ihan vain saadakseni tietää, miten paljon viime viikonlopun siiderinlipitys ja puolikas pitsa verottavat mun tavoitteista. Ja johan nyt on: alkuviikon paino tippui päivittäin 100 grammaa, mut nyt yhtäkin lähdettiin taas ylöspäin, enkä ole muuttanut mitään syömisissäni. Puntilla ja lenkillä olen käynyt su, ma ja ti.
Joku teistä bloggaajista taannoin kirjoitti oman teoriansa herkuttelun vaikutuksesta painoon, en nyt muista kuka se oli... mutta teoria meni yksinkertaistetusti jotenkin niin (ja korjatkaa jos olen väärässä), että mässyttelyn jälkeen paino tippuu vielä normisti parin päivän ajan, kunnes salakavalasti päättääkin kostaa ns. jälkikäteen melkein viikko synnin tielle ajautumisen jälkeen. Eli maksanko viinoitteluani nyt viikko lankeemuksen jälkeen?
Ja oikeesti, musta tuntuu, etten tämän täydellisemmin pysty noudattamaan superdieetin ruokavaliota ja liikuntaohjeita. Muut superdieettaajat juhlivat mielettömiä painonpudotuksia ja samaan hengenvetoon vielä kehtaavat sanoa, etteivät noudata ohjeita just jetsulleen eivätkä todellakaan jaksa raahautua lenkille tai tee lihaskuntoharjoittelua (mm. selkä kipeänä, nenä tukossa tms. tms.). Silti tuloksia syntyy. PRKL.
Äh, kyllä tää tästä. Jatkan silti sitkeesti eteenpäin ja TOIVON, että jossain vaiheessa mut palkittaiskin tästä muutoksesta, jonka oon tehny. Mä söin äskenkin lounaaksi kesäkurpitsaa ja pari kananokaretta. Hei haloo! Mä olisin voinut lähteä muiden mukaan buffetpöytään ahnehtimaan! En silti menny. Missä kiitos?
maanantai 24. syyskuuta 2012
Treenit jäi vajaaksi, siispä täysi höyry päälle!
Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
Täti kävi perjantaina niin sanotusti radalla. Ei siis missään juoksuradalla, kuten olisi pitänyt, vaan ihan yöelämässä. Tämä oli niin harvinaista herkkua, etten missään nimessä halunnut kieltää itseltäni muutamaa alkoholipitoista juomaa, tietenkin ymmärtäen niissä piilevät kalorit. Mulla ei ole minkäänlaista koukutusta alkoholiin, edes viininlipittämiseen, mihin joillakin tuntuu olevan päivittäinen tarve, joten siiderit eivät olleet mulle edes varsinaisia repsahduksia, enkä pode huonoa omaatuntoa niistä.
Repsahdus sattui tietenkin sitten, kun oli aamuyöstä aika suunnistaa kotia kohti. Kuka askeetti silloin edes pystyy vastustamaan mättöruuan kutsua? En minä ainakaan ja suorastaan hotkaisin kiduksiini puolikaan (HUOM. puolikkaan) pitsan siinä pahaa oloa torjuessani. Kyllä teki niin gutaa!! Ja siis olihan mulla jonkin sortin älli päässä, kun en suostunut kokonaista lättyä syömään.
Tämä kaikki oli puoleltani etukäteen suunniteltua, joten mitään sortumista ei mielestäni käynyt. Sortuminen olisi ollut se, että olisin lauantaina jatkanut samaa linjaa ja ahtanut mässyä naamaan. Vietettiin taas synttäreitä ja herkuteltiin (paitsi minä en!), käytiin uimassa ja ravintolassa (mulle salaatti). Olen todella ylpeä itsestäni, kun pystyin jatkamaan terveellistä linjaa pienestä kapulasta huolimatta.
Nyt on taas vähäksi aikaa siiderit nautittu. Voin entistä ehompana jatkaa painonpudotusta. Teki niin hyvää todistaa itselleni, että pystyn pitämään itseni kärryillä, vaikka vähän antaisi joskus löysiä.
Viime viikko ei mennyt liikuntojen osalta täysin putkeen: tein vain kolme punttistreeniä. Dammit!
vk 38
ti: juoksuohjelman päivä 1
ke: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 2
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 3
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3 uudestaan
 |
| Tällanen kroppa mullekin plz! |
Nyt on taas kova halu treenaamaan. En pysty tekemään täydellisesti superdieetin hc-treeniä enää. Siinä odotetaan vähän liian nopeaa kehitystä. Siksipä pidän kiinni tästä sarjasta nykyisillä toistoilla niin kauan kun se tuntuu vielä maistuvan hyvältä (ja sitä se tekee!). Hilaan vastusta rankemmaksi itsekseni vasta sitten kun tunnen olevani valmis siihen.
Ei muuta kun usvaa putkeen ja meno jatkuu! Hikistä treeniviikkoa kaikille lukijoille!
perjantai 21. syyskuuta 2012
Puntariperjantai
Tulla tupsahti viikkopunnituksen aika :-) Kerrankin pystyin hyppäämään vaa'alle puhtaalla omallatunnolla, eikä tarvinnut pettyä: painoa on pudonnut viikon takaisesta 1,8 kg eli mulla on tällä hetkellä massaa se 81 kg. Edelleenkin siis ihan järkyttävästi mutta toivottavasti pian pääsen sentään taas seiskalla alkavien kerhoon (ja niin kuin joskus, ei niin kauan sitten, vannoin etten koskaan edes nousisi seiskakymppisiin!!)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Normipäivä, hyvin menee mutta menköön
Vielä on kaksi päivää viikkopunnitukseen. Ihan jo alkaa jännittää, mitä tämä mennyt viikko on saanut aikaan, vai onko yhtään mitään? Kyllä mulla on vahva voittajafiilis, kun olen tehnyt nyt tämän Oma joululahja -haasteen, päättänyt pystyä siihen ja ensimmäinen viikko on sujunut täydellisesti.
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
Aika moni superdieettaaja on lyönyt hanskat tiskiin. Miksiköhän? Ymmärrän kyllä, että ei se sovi kaikille (edes minulle?) ja kuuriluontoisena juttuna se ei ainakaan toimi. Mulla itselläni on tunne, että pärjään aivan mahtavasti sd:n ruokavalion kanssa. Mikä sd:ssä tässä vaiheessa arveluttaa, on treenien rankkuus. Tajuan, että treeniä täytyy kiristää kehittymisen myötä, mutta että näin paljon mitä nyt täytyisi jaksaa... huh huh. Paljastamatta yksityiskohtia voin sanoa, että lihaskuntotreeneistä on tullut tosi tappavia. En tiedä jaksanko tehdä niitä enää ohjeen mukaan.... Se selviää toivottavasti tänään, jos vain saan illalla mahdollisuuden lähteä punttikselle. Ohjeisiin kuuluva kotitreenikin on muuttunut jo vähän luotaantyöntäväksi. Ei tee edes mieli aloittaa, kun sessio on niin rankka, että oksennus meinaa tulla.
Aion pitää sd:n ruokavalion jatkossakin ja siis ehdottomasti vältän leivät ja kaiken muun, mikä ei siihen kuulu. Otan silloin tällöin "tankkauksen" ruissaria tai jotain muuta, tähän aion tehdä kuitenkin hallitun suunnitelman.
On muuten ihana huomata, miten välillä kädet lanteille laittaessani oikein huomaan vyötärön taas kaivautuvan esiin!!! Olen ikionnellinen, että vyötärö näyttäytyy näin pitkän tauon jälkeen. En todellakaan enää kävele seinää päin vatsa edellä niin kuin tähän asti. Haaveissani käytän vielä jonain päivänä oikein hienoa vyötä ja olen ylpeä itsestäni, hih!
maanantai 17. syyskuuta 2012
Makkarat alkaa asettua oikeisiin kohtiin
Mikä siinä onkin, että kun tuntee tehneensä jotain oikein, eikä masua turvota, niin sitä tuppaa vilkuilemaan omaa kuvaansa joka ainoasta heijastavasta pinnasta? Ihanaa! Alan jo pitää omasta kuvastani hihi.. Aikaisemmin makkarankuorena kirrannut mekko näyttää nyt jopa hieman väljältä päällä. I'm on my way.
Lounaaksi meni äsken jauhelihaa, kaalia ja raejuustoa. Nyt ansaitun jälkiruokakahvin kimppuun. Ja jos vähän töitäkin...
Tsemppiä leidit!
Lounaaksi meni äsken jauhelihaa, kaalia ja raejuustoa. Nyt ansaitun jälkiruokakahvin kimppuun. Ja jos vähän töitäkin...
Tsemppiä leidit!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Viikon treenit tehty, fiilis tosi huikee!
Huh hei ja hyvää sunnuntaita! Päivä alkoi aurinkoisena ja hikisellä sd pakaratreenillä salilla. Tekee eetvarttia tehdä sunnuntaina treeniä huoletta kaikesta, toisin sanoen en voisi olla hyväntuulisempi nyt kun olen takaisin kotona ja lounas masussa.
En ole aikaisemmin kertoillut harjoituksistani, joten voisin seuraavassa valottaa hieman ohjelmaani. Pakaratreenini on lempparini, sillä se on kaikista nopein toteuttaa. Se koostuu siis kolmesta jättiläissarjasta, jotka sisältävät kukin 25 toistoa.
Aloitan selänojennuksilla lisäpainoilla.
Sitten lantionnostot selinmakuulla. Pieni pito ylhäällä.
Sitten killeri eli askelkävelyt pitkillä askelilla, 25 per jalka. Vaihtoehtoisesti voin tehdä smithjalkakyykyt, mutta nuo askelkyykyt ovat niin ärsyttäviä, että valitsen ne. Olen voittanut pelkoni niitä kohtaan ja haluan tästä eteenpäin vain parantaa suoritusta ottamalla painot käsiini.
Vatsarutistukset lattialla maaten sekä penkillä maaten niin että ylävartalo taipuu alaspäin.
Lopuksi suorinjaloin maastaveto painoilla. Lisämausteeksi teen oman alavatsasuosikkini eli kirjoitan selinmakuulla jalat suoriksi ojennettuina kirjaimet 1 - 10 ilmaan mahdollisimman isoilla kaarilla.
Tässä vaiheessa olo on kuin märällä rätillä, hiki vaan kirvelee silmissä. Aijai mikä nautinto!
Tein vielä loppuun 15 minuutin juoksuhaasteen ohjelman. Aloitin ohjelman vasta torstaina mutta olen onnistunut tekemään kaikki vaaditut kolme juoksukertaa. Aika rento meininki siinä on näin aluksi. Tänään siis 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, 4 kävelyä, minuutti juoksua ja vielä kolme minuuttia kävelyä. Ihan mukava pieni loppuverryttely lihaskuntoharjoittelun jälkeen. Mitä pidemmälle juoksuohjelma menee sen pidempiä lenkkejä tehdään ja aion tehdä ne jatkossa erikseen aamuisin tyhjään vatsaan. Juoksuohjelman tavoite itselläni on siis pystyä juoksemaan 5 km 12 viikon päästä.
Tässä kooste menneen viikon liikkumisista:
vk 37
ti: sd treeni 1
ke: 50 min. aamukävely
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 1
pe: sd kotitreeni + juoksuohjelman päivä 2
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3
Laitoin sivupalkkiin pienen kalenterin herkuttoman kuukauden kuulumisista. Kolmas päivä tiukkaa seurantaa menossa ja kaikki hyvin toistaiseksi :))
Oikein rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!
En ole aikaisemmin kertoillut harjoituksistani, joten voisin seuraavassa valottaa hieman ohjelmaani. Pakaratreenini on lempparini, sillä se on kaikista nopein toteuttaa. Se koostuu siis kolmesta jättiläissarjasta, jotka sisältävät kukin 25 toistoa.
Aloitan selänojennuksilla lisäpainoilla.
Sitten lantionnostot selinmakuulla. Pieni pito ylhäällä.
Sitten killeri eli askelkävelyt pitkillä askelilla, 25 per jalka. Vaihtoehtoisesti voin tehdä smithjalkakyykyt, mutta nuo askelkyykyt ovat niin ärsyttäviä, että valitsen ne. Olen voittanut pelkoni niitä kohtaan ja haluan tästä eteenpäin vain parantaa suoritusta ottamalla painot käsiini.
Vatsarutistukset lattialla maaten sekä penkillä maaten niin että ylävartalo taipuu alaspäin.
Lopuksi suorinjaloin maastaveto painoilla. Lisämausteeksi teen oman alavatsasuosikkini eli kirjoitan selinmakuulla jalat suoriksi ojennettuina kirjaimet 1 - 10 ilmaan mahdollisimman isoilla kaarilla.
Tässä vaiheessa olo on kuin märällä rätillä, hiki vaan kirvelee silmissä. Aijai mikä nautinto!
Tein vielä loppuun 15 minuutin juoksuhaasteen ohjelman. Aloitin ohjelman vasta torstaina mutta olen onnistunut tekemään kaikki vaaditut kolme juoksukertaa. Aika rento meininki siinä on näin aluksi. Tänään siis 5 minuuttia kävelyä, 2 minuuttia juoksua, 4 kävelyä, minuutti juoksua ja vielä kolme minuuttia kävelyä. Ihan mukava pieni loppuverryttely lihaskuntoharjoittelun jälkeen. Mitä pidemmälle juoksuohjelma menee sen pidempiä lenkkejä tehdään ja aion tehdä ne jatkossa erikseen aamuisin tyhjään vatsaan. Juoksuohjelman tavoite itselläni on siis pystyä juoksemaan 5 km 12 viikon päästä.
Tässä kooste menneen viikon liikkumisista:
vk 37
ti: sd treeni 1
ke: 50 min. aamukävely
to: sd treeni 2 + juoksuohjelman päivä 1
pe: sd kotitreeni + juoksuohjelman päivä 2
su: sd treeni 1 + juoksuohjelman päivä 3
Laitoin sivupalkkiin pienen kalenterin herkuttoman kuukauden kuulumisista. Kolmas päivä tiukkaa seurantaa menossa ja kaikki hyvin toistaiseksi :))
Oikein rentoa sunnuntain jatkoa kaikille!
perjantai 14. syyskuuta 2012
Oma joululahja -haaste
Kansalaiset, medborgare!
Seuraa tiedotus haasteesta, jonka olen asettanut itselleni. Eli kun tästä tädistä ei meinaa tulla timmiä ei sitten millään, on otettava käyttöön menetelmistä parhain: haaste.
Olen kevennellyt elämäntapaani nyt heinäkuun alusta lähtien ilman sanottavaa tulosta, ja vaikka kovasti olen ollut näkevinäni peilissä edistystä, ei vaa'an pirulainen tahdo antaa armoa millään ilveellä. Senttejä on karissut varsinkin navanympäryksestä ihan mukavasti, mutta paino se vain on sitkeässä jumissa ja kuten tällä viikolla, nousussa!
Ja tietenkään, minähän en ole tehnyt mitään väärin. Olen urheillut ja syönyt just oikein eli mitään ei ole tehtävissä vai? No jaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tossa mässäiltyä pe - ma aika huolella, ja mitä nyt liikkumiset on tältä viikolta jääneet vähän puolitiehen...
Ei samperi, nyt alkaa kyllästyttää oma selkärangattomuus! Kaikki muut onnistuvat, mutta minä en. Tarvitaan siis ryhtiliike, tarvitaan selkeä tavoite ja palkinto. Nyt on jauhamiset jauhettu ja aletaan hommiin. Saadaan läski lähtemään!
Haaste: 10 kiloa pois ennen joulua. Aikaa n. 14 viikkoa. Karistustahti on täten 700 g viikossa. Tavoite: 72,8 kg.
Teesit:
Seuraa tiedotus haasteesta, jonka olen asettanut itselleni. Eli kun tästä tädistä ei meinaa tulla timmiä ei sitten millään, on otettava käyttöön menetelmistä parhain: haaste.
Olen kevennellyt elämäntapaani nyt heinäkuun alusta lähtien ilman sanottavaa tulosta, ja vaikka kovasti olen ollut näkevinäni peilissä edistystä, ei vaa'an pirulainen tahdo antaa armoa millään ilveellä. Senttejä on karissut varsinkin navanympäryksestä ihan mukavasti, mutta paino se vain on sitkeässä jumissa ja kuten tällä viikolla, nousussa!
Ja tietenkään, minähän en ole tehnyt mitään väärin. Olen urheillut ja syönyt just oikein eli mitään ei ole tehtävissä vai? No jaa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tulihan tossa mässäiltyä pe - ma aika huolella, ja mitä nyt liikkumiset on tältä viikolta jääneet vähän puolitiehen...
Ei samperi, nyt alkaa kyllästyttää oma selkärangattomuus! Kaikki muut onnistuvat, mutta minä en. Tarvitaan siis ryhtiliike, tarvitaan selkeä tavoite ja palkinto. Nyt on jauhamiset jauhettu ja aletaan hommiin. Saadaan läski lähtemään!
Haaste: 10 kiloa pois ennen joulua. Aikaa n. 14 viikkoa. Karistustahti on täten 700 g viikossa. Tavoite: 72,8 kg.
Teesit:
- Aika alkaa nyt eli 14.9. vkolla 37.
- Paino ja mitat joka viikko. En ole aikaisemmin hypännyt vaa'assa (totuuden pelkoa?) kovinkaan usein, mutta nyt on pakko alkaa reagoida pieneenkin nousuun. Muuten tästä ei tule mitään. Tänä aamuna paino oli noussut eli puntari sojotti 82,8 kg. Mittanauha on ollut armollisempi eli senttejä kadonnut.
- Lihaskuntotreeniä noudatan Superdieetin ohjeiden mukaan 4 kertaa viikossa.
- Juoksuohjelma käyttöön Nina Koon haastamana :-) Juoksuohjelman tavoitteena on pystyä juoksemaan 5 kilometriä yhtäsoittoa, ja se pitäisi saavuttaa 12 viikon juoksuharjoittelun jälkeen.
- Painot ja mitat sekä treenisuoritukset kirjaan ylös sivupalkista löytyville sivuille.
- Herkuton kuukausi. Käynnistyy omalla kohdalla nyt eli 14.9. Ei vaan kerta kaikkiaan voi herkutella, jos haluaa laihtua. Minun tapauksessani herkuilla tarkoitetaan myös esim. leipää. Syön sellaisen luvan kanssa 15.10.
- Punnitsen annokset grammalleen. Noudatan ruokavaliossa Superdieetin ruokaohjeita.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Härkää sarvista
Kylläpä on kerrassaan maino olo, kun pääsin aallonpohjasta takaisin satulaan ja sain todistettua tahdonvoimani! Viikonlopun jälkeen oli nimittäin lähellä, että superdieetti jää jalkoihin, kun tuhosin sunnuntaina vielä sipsikulhon sisältöä aivan masentuneena. Mutta tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että juurikin tuo ahmimani sokeri ja hiilarisotku olivat syynä tuohon väsähtäneeseen olotilaani. Oli nimittäin aika tutunoloinen tunne tuo aikaansaamattomuus.
Eilen kiskoin itseni punttikselle ja tein tehostetun pakaratreenin. Olin täysin varma, etten tänään pystyisi liikkumaan metriäkään näillä betoniharkoilla, mutta kappas vaan, liekö olleet palautusjuomat vai mitkä avuksi, kun ei tunnu tänään lainkaan pahalta! Jeee!
Laitoin aamulla kellon soimaan kuudelta ja ampaisin aamulenkille. Helkkari, että oli mukavaa "irrotella" jäseniä ja pyöritellä käsivarsia samalla kun porhalsin menemään. Tosin en tiedä teistä muista, mutta välillä mua epäilyttää lähteä aamutuimaan (ja vielä aika hämärällä) koluamaan kaupungin teitä, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä ketkuja hiljaisilla kaduilla hiippailee. Yhtenä aamuna nimittäin ohittamastani puskasta pomppasi koditon äijä viinakasseineen kilistelemään ja hoipertelemaan siihen.
Aloitan taas tehoseuraamisen sekä syömisten että liikunnan suhteen. Onhan se nyt kumma, jos ei aikuinen nainen saa paria kiloa tiputettua! Että nih!
Harkitsen jopa pienen haasteen asettamista itselleni. Siitä lisää myöhemmin.
Eilen kiskoin itseni punttikselle ja tein tehostetun pakaratreenin. Olin täysin varma, etten tänään pystyisi liikkumaan metriäkään näillä betoniharkoilla, mutta kappas vaan, liekö olleet palautusjuomat vai mitkä avuksi, kun ei tunnu tänään lainkaan pahalta! Jeee!
Laitoin aamulla kellon soimaan kuudelta ja ampaisin aamulenkille. Helkkari, että oli mukavaa "irrotella" jäseniä ja pyöritellä käsivarsia samalla kun porhalsin menemään. Tosin en tiedä teistä muista, mutta välillä mua epäilyttää lähteä aamutuimaan (ja vielä aika hämärällä) koluamaan kaupungin teitä, kun ei sitä koskaan tiedä, mitä ketkuja hiljaisilla kaduilla hiippailee. Yhtenä aamuna nimittäin ohittamastani puskasta pomppasi koditon äijä viinakasseineen kilistelemään ja hoipertelemaan siihen.
Aloitan taas tehoseuraamisen sekä syömisten että liikunnan suhteen. Onhan se nyt kumma, jos ei aikuinen nainen saa paria kiloa tiputettua! Että nih!
Harkitsen jopa pienen haasteen asettamista itselleni. Siitä lisää myöhemmin.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Leipuri Hiiva ja turvonnut vatsa, röyh
Aah, miten väsyneeltä tunnen itseni. Vietettiin koko viikonloppu synttärihumussa mässäillen ja huolehtien monesta asiasta. Otin varaslähdön herkutteluun tietenkin jo perjantaina ja jo silloin turposin entiseen pöhöttyneeseen kuosiini, jota vastaan tässä taistellaan. Olo ei ollut erityisen ylevä. Jatkoin kuitenkin herkuttelulinjalla lauantain ja sunnuntainkin. Herkuttelulla tarkoitan tässä lähinnä sitä, että kunnon ruoat jäivät väliin ja rahkat ja vihreät salaatit vaihtuivat suolaisiin focaccioihin ja täytekakkuun. En vetänyt övereitä entisaikojen malliin, mutta liikaa kuitenkin, joten olo on ollut äärimmäisen tukkoinen ja ahdistunut.
Olisi ollut täysin mahdollista noudattaa superdieettiä koko viikonlopun, mutta suunnittelun puute (rahkat ja kaikki oleellinen puuttuivat jääkaapista = piti tehdä tilaa leipomuksille) ja väärä ajattelumalli vetivät mut mukanaan.
Tehty mikä tehty, nyt täytyy vaan saada jostain inspis päästä takaisin rattaille. Pyöreä ja turvonnut olemukseni täytyisi saada raahattua punttisalille mahdollisimman pian. Tunnistan erittäin hyvin tämän tunteen, kun "luovutus" ja entiseen paluu ovat vain muutaman väärän valinnan päässä. Yritän tänään muistutella itseäni siitä, miten mahtava fiilis terveellisestä ruokavaliosta ja tiukasta treenistä tulee. Nyt vaan tulta munille!! Jess!
perjantai 7. syyskuuta 2012
Viikonloppuna höllätään
Hip hei, kivaa saada uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan uudet ja vanhatkin!
Tuleva viikonloppu tuo tullessaan syntymäpäiväjuhlia sellaisella mitalla, että tämä mamma meinaa ihan alkaa stressata!! Milloin lasten synttärijuhlista on tullut vanhemmille suorituksen ja näyttämisen paikka??
Nykyisin tuntuu siltä, että tarjottavien ja koristelujen kanssa täytyy hikoilla litratolkulla jo viikkoja ennen hoohetkeä. Varmasti oma äitinikin joutui uurastamaan arkipäivää enemmän, kun järjesti minulle synttäreitä, mutta ei se ihan näin överiä silloin ollut. Meillä oli vuodesta toiseen korvapuusteja ja lakkatäytekakku pöydässä, vaikka kuinka manguin mokkapalojen ja banaanikakun perään. Äiti oli kovasti sitä mieltä, että kakku täytyy tehdä lakoista, tuosta soiden kullasta. Eihän siitä kukaan kaveri pitänyt, eivät olleet tottuneet.
Äh, joka tapauksessa täällä unohdetaan superdieetin kanssa pingottaminen pariksi päiväksi. Saapahan aineenvaihdunta kunnon boostia!!! Kjäh!
Riemukasta viikonloppua kaikille teille!
Tuleva viikonloppu tuo tullessaan syntymäpäiväjuhlia sellaisella mitalla, että tämä mamma meinaa ihan alkaa stressata!! Milloin lasten synttärijuhlista on tullut vanhemmille suorituksen ja näyttämisen paikka??
Nykyisin tuntuu siltä, että tarjottavien ja koristelujen kanssa täytyy hikoilla litratolkulla jo viikkoja ennen hoohetkeä. Varmasti oma äitinikin joutui uurastamaan arkipäivää enemmän, kun järjesti minulle synttäreitä, mutta ei se ihan näin överiä silloin ollut. Meillä oli vuodesta toiseen korvapuusteja ja lakkatäytekakku pöydässä, vaikka kuinka manguin mokkapalojen ja banaanikakun perään. Äiti oli kovasti sitä mieltä, että kakku täytyy tehdä lakoista, tuosta soiden kullasta. Eihän siitä kukaan kaveri pitänyt, eivät olleet tottuneet.
Äh, joka tapauksessa täällä unohdetaan superdieetin kanssa pingottaminen pariksi päiväksi. Saapahan aineenvaihdunta kunnon boostia!!! Kjäh!
En aio ylenpalttisesti sortuilla mutta vähän meinaan maistella leipomuksia, kun niitä kerran on jo alkuviikosta lähtien tullut paisteltua. Paino ei tällä taktiikalla putoa grammaakaan, saattaa jopa käydä päinvastoin! No olen kuitenkin tyytyväinen, kun sain tänään kiskottua naftit farkut jalkaan, eivätkä ne sanottavammin enää purista.
torstai 6. syyskuuta 2012
Täti siivosi blogiaan
Heippa kaikille!
Tämä täti päätti vähän siivota täällä blogissa ja karsia ylimääräisen pois. Tässä kaiken kiireen keskellä tekisi mieli näperrellä blogin ulkoasun kanssa kauemminkin, mutta arjessa täytyy välillä priorisoida asioita, kuten työtä ja perhettä. Niin ja kuntoilua.
Superdieetin kolmas viikko on puolessa välissä ja olen pysytellyt menossa mukana. Eilen tosin tein syrjähypyn ruokavaliosta, kun mieheni väsäsi meille illalliseksi halloumipitat. En todellakaan halunnut edes vastustella vaan ahmin komeuden kerralla kitaan. Hyvää oli! Ei morkkiksia... Ja sitä paitsi pitihän ne päivän hiilarit jostain haalia kasaaan.
Vaakaa enkä mittanauhaa en edes kuvittele nyt kaivavani esiin. Yritän näin välttyä mahdollisilta pettymyksiltä ja pitää vaan hyvän flown päällä.
Lihaskuntotreeniä on kiristetty superdieetissä pykälän kovemmaksi, mutta sinnikkäästi painan sarjat loppuun. Olen ollut huomaavani, että hauiskääntöä tehdessäni näyttäisi pikkasen muodokkaammilta kädet. Tarkoitan vähemmän pullamaisilta. Pienten edistysaskelten näkeminen (tai edes kuvittelu) antaa niin paljon lisätsemppiä!!
Näin tällaisen jogurttinappiohjeen, ja ajattelin tehdä näitä silloin kun muulla perheellä on karkkipäivä ja itsekin kaipaan jotain hyvää :-) Eli jogurttia (tai ehkä rahkaa?) pursotetaan alustalle, joka laitetaan pakkaseen jähmettymään ja a vot!
Hyvää torstaita kaikille!
Tämä täti päätti vähän siivota täällä blogissa ja karsia ylimääräisen pois. Tässä kaiken kiireen keskellä tekisi mieli näperrellä blogin ulkoasun kanssa kauemminkin, mutta arjessa täytyy välillä priorisoida asioita, kuten työtä ja perhettä. Niin ja kuntoilua.
Superdieetin kolmas viikko on puolessa välissä ja olen pysytellyt menossa mukana. Eilen tosin tein syrjähypyn ruokavaliosta, kun mieheni väsäsi meille illalliseksi halloumipitat. En todellakaan halunnut edes vastustella vaan ahmin komeuden kerralla kitaan. Hyvää oli! Ei morkkiksia... Ja sitä paitsi pitihän ne päivän hiilarit jostain haalia kasaaan.
Vaakaa enkä mittanauhaa en edes kuvittele nyt kaivavani esiin. Yritän näin välttyä mahdollisilta pettymyksiltä ja pitää vaan hyvän flown päällä.
Lihaskuntotreeniä on kiristetty superdieetissä pykälän kovemmaksi, mutta sinnikkäästi painan sarjat loppuun. Olen ollut huomaavani, että hauiskääntöä tehdessäni näyttäisi pikkasen muodokkaammilta kädet. Tarkoitan vähemmän pullamaisilta. Pienten edistysaskelten näkeminen (tai edes kuvittelu) antaa niin paljon lisätsemppiä!!
Näin tällaisen jogurttinappiohjeen, ja ajattelin tehdä näitä silloin kun muulla perheellä on karkkipäivä ja itsekin kaipaan jotain hyvää :-) Eli jogurttia (tai ehkä rahkaa?) pursotetaan alustalle, joka laitetaan pakkaseen jähmettymään ja a vot!
Hyvää torstaita kaikille!
maanantai 3. syyskuuta 2012
Kolmas viikko superdieettiä alkaa
Seuraa nopeaakin nopeampi päivitys. Superdieetin kolmas viikko alkaa tänään, ja motivaatio on edelleen vähintäänkin 100 %. Olen pysynyt orjallisesti ruokavaliossa ja liikuntasuunnitelmassa, joten olen tehnyt parhaani. Pomppasin tänään vaakaan, joka antoi tuloksen 81,5 kg. Käyrä osoittaa onneksi alaspäin eli voin olla tosi tyytyväinen.
Mulla pyörii ajatukset jo superdieetin jälkeisessä ajassa, ja olen harkitsemassa sd extraan osallistumista. Uskoisin sen auttavan tässä elämäntaparemontissa ja ajatusmallien uudelleen järjestämisessä.
Olen sitä paitsi täysin retkahtamassa kuntoilukoukkuun. Veri vetää punttikselle ihan koko ajan :-) Superdieetin kolmas viikko tuo mukanaan rankemman punttissetin, mistä olen ihan että jeeee!
Joka tapauksessa, tavoitteeni on saada 8-10 kg pois ennen vuodenvaihdetta! Onko haastettava vai ei?!?
Mulla pyörii ajatukset jo superdieetin jälkeisessä ajassa, ja olen harkitsemassa sd extraan osallistumista. Uskoisin sen auttavan tässä elämäntaparemontissa ja ajatusmallien uudelleen järjestämisessä.
Olen sitä paitsi täysin retkahtamassa kuntoilukoukkuun. Veri vetää punttikselle ihan koko ajan :-) Superdieetin kolmas viikko tuo mukanaan rankemman punttissetin, mistä olen ihan että jeeee!
Joka tapauksessa, tavoitteeni on saada 8-10 kg pois ennen vuodenvaihdetta! Onko haastettava vai ei?!?
tiistai 28. elokuuta 2012
Takaisin ruotuun
Sain eilen keittiövaa'an ja pääsin ahertamaan keittiössä pakasterasioiden kimpussa. Todella huojentavaa, kun mulla on pakasteessa nyt takuuruoat valmiina, sillä suunnittelemattomuus aikaan saa ainakin mulla repsahteluja.
Treenitavoitteessa on pysytty hyvin. Alan päästä taas superdieetin makuun, yes!
Jos jossain vaiheessa saan hetken vapaa-aikaa ja koneen eteeni, tavoitteeni on muokata blogin ulkoasua sivistyneemmän näköiseksi ja jatkossa lisätä kuviakin tänne. Kaiken kattava järjestelmällisyys ja suunnittelu auttavat näissä elämän ruuhkavuosissa :-)
Treenitavoitteessa on pysytty hyvin. Alan päästä taas superdieetin makuun, yes!
Jos jossain vaiheessa saan hetken vapaa-aikaa ja koneen eteeni, tavoitteeni on muokata blogin ulkoasua sivistyneemmän näköiseksi ja jatkossa lisätä kuviakin tänne. Kaiken kattava järjestelmällisyys ja suunnittelu auttavat näissä elämän ruuhkavuosissa :-)
maanantai 27. elokuuta 2012
Luovutusmieliala hiiteen!
Hitto soikoon. Olen elävä esimerkki ihmisestä, joka saarnaa muuta ja tekee toista. Paasaan aina sitä, ettei vaa'assa kannata käydä liian usein, se vain masentaa. Mittanauhaan se on luottaminen!
Ensimmäinen superdieettiviikko hurahti ohi ja putosin jo junasta.
Tein lauantaina sen virheen, että astuin puntariin. Painonpudotus vaivaiset kaksisataa grammaa. Mieli musteni oitis ja aloin heittelemään suuhuni kaikkea kiellettyä, kuten leipää ja täytekakkua (lapseni synttärit). Marssimme paikalliseen uuteen ruokaravintolaan ja jo mennessä pauhasin miehelleni, että tämä täti ottaa nyt kyllä ravintolan suurimman pihvin, sen verta v*tutti. Ja niin tein: pasta-annos kera maukkaan leivän ja illalla vielä 150 g karkkipussi palan painikkeeksi.
Viikonloppu oli siis täydellinen fiasko. Jatkoin sunnuntaina hyväksi todettua linjaa ja söin vadelmapiirakkaa ja jäätelöä, nam nam.
Olen syyttänyt superdieetin alun epäonnistumista mm. seuraavista syistä: synttäreitä (ja näitä tulee olemaan vielä kolmet seuraavien viikkojen aikana. Ja siis: itseni järjestäminä! Leipoja: minä!), keittiövaa'an puutetta (en voi mitata tarkkoja annoksia), ajan puutetta (mieheni haluaa myös treenata) sekä rahanpuutetta (pakko pärjätä minimirahalla eli paljon hiilareita).
Kaikista suurin syypää olen toki minä itse.
Päätän aloittaa superdieetin noudattamisen orjallisesti heti vaa'an hankittuani. Kuntosalikortinkin sain uusittua, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys, joten treeniä voin ainakin jatkaa ohjeen mukaan. Täytyy nyt ottaa kaikki superdieetin ohjeet talteen, jotta voin tehdä projektin viikon tai pari jälkijunassa. En kyllä suostu asemallekaan jäämään.
T. Löysä täti
P.S. Mittanauhalla mitattuna olen kyllä laihtunut jo sentin pari joka puolelta :-)
Ensimmäinen superdieettiviikko hurahti ohi ja putosin jo junasta.
Tein lauantaina sen virheen, että astuin puntariin. Painonpudotus vaivaiset kaksisataa grammaa. Mieli musteni oitis ja aloin heittelemään suuhuni kaikkea kiellettyä, kuten leipää ja täytekakkua (lapseni synttärit). Marssimme paikalliseen uuteen ruokaravintolaan ja jo mennessä pauhasin miehelleni, että tämä täti ottaa nyt kyllä ravintolan suurimman pihvin, sen verta v*tutti. Ja niin tein: pasta-annos kera maukkaan leivän ja illalla vielä 150 g karkkipussi palan painikkeeksi.
Viikonloppu oli siis täydellinen fiasko. Jatkoin sunnuntaina hyväksi todettua linjaa ja söin vadelmapiirakkaa ja jäätelöä, nam nam.
Olen syyttänyt superdieetin alun epäonnistumista mm. seuraavista syistä: synttäreitä (ja näitä tulee olemaan vielä kolmet seuraavien viikkojen aikana. Ja siis: itseni järjestäminä! Leipoja: minä!), keittiövaa'an puutetta (en voi mitata tarkkoja annoksia), ajan puutetta (mieheni haluaa myös treenata) sekä rahanpuutetta (pakko pärjätä minimirahalla eli paljon hiilareita).
Kaikista suurin syypää olen toki minä itse.
Päätän aloittaa superdieetin noudattamisen orjallisesti heti vaa'an hankittuani. Kuntosalikortinkin sain uusittua, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys, joten treeniä voin ainakin jatkaa ohjeen mukaan. Täytyy nyt ottaa kaikki superdieetin ohjeet talteen, jotta voin tehdä projektin viikon tai pari jälkijunassa. En kyllä suostu asemallekaan jäämään.
T. Löysä täti
P.S. Mittanauhalla mitattuna olen kyllä laihtunut jo sentin pari joka puolelta :-)
torstai 23. elokuuta 2012
Sataa sataa ropisee
Melkein alkoi ärsyttää aamulla, mutta nyt on kaikki ok. Nousin taas kukonlaulun aikaan mennäkseni punttikselle tekemän superdieetin kakkostreenin. Taivaalta tuli vettä vaakasuorassa, joten päätin ottaa pyörän taittaakseni (aika lyhyen) matkan nopeammin ja rymysin pyöräkellarissa hyvän aikani. Punttiksen ovelle päästyäni huomasin salin olevan kiinni (very nice..) ja eläneeni jo syyslukukauden aukioloajoissa. Että ei kun takaisin kotiin.
Oli sen verran kova halu päästä treenaamaan, että tempaisin kotitreenin olohuoneen matolla muun perheen vielä nukkuessa. Avot! Päälle vielä rahkasessiot marjojen ja leseiden kera ja niin sitä taas päästiin uuden päivän alkuun. Ihan mahtava tunne, että "pakolliset" liikkumiset on jo tehty ja torstai vasta alussa :-)
Pakko kyllä tunnustaa yksi asia: lapset ovat painostaneet leipomiseen jo varmaan pari viikkoa ja niin päädyimme eilen voisilmäpullien tuoksuvaan maailmaan. Vastustin aluksi kiusausta maistaa tuotoksia, mutta kun keittiö oli siivottu roiskeista ja mamma sai istahtaa alas... otin yhden pullan kahvin kanssa! Sitten... otin vielä toisenkin... ja illemmalla nappasin vielä kolmannen (pienen pienen), kun linnoittauduin telkun eteen.
Oli sen verran kova halu päästä treenaamaan, että tempaisin kotitreenin olohuoneen matolla muun perheen vielä nukkuessa. Avot! Päälle vielä rahkasessiot marjojen ja leseiden kera ja niin sitä taas päästiin uuden päivän alkuun. Ihan mahtava tunne, että "pakolliset" liikkumiset on jo tehty ja torstai vasta alussa :-)
Pakko kyllä tunnustaa yksi asia: lapset ovat painostaneet leipomiseen jo varmaan pari viikkoa ja niin päädyimme eilen voisilmäpullien tuoksuvaan maailmaan. Vastustin aluksi kiusausta maistaa tuotoksia, mutta kun keittiö oli siivottu roiskeista ja mamma sai istahtaa alas... otin yhden pullan kahvin kanssa! Sitten... otin vielä toisenkin... ja illemmalla nappasin vielä kolmannen (pienen pienen), kun linnoittauduin telkun eteen.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Välipäivä liikunnasta
Jassoo, tänään olisi vuorossa suuniteltu liikunnaton välipäivä. Ja se tuntuu kamalalta!!
Minä, joka olen aina kammonnut rehkimistä, voin vähän huonosti, kun en "pääse" tänään reenaamaan.
Mihin tämä maailma on menossa?
Minä, joka olen aina kammonnut rehkimistä, voin vähän huonosti, kun en "pääse" tänään reenaamaan.
Mihin tämä maailma on menossa?
tiistai 21. elokuuta 2012
Superdieetin toinen päivä alkaa
Superdieetin eka päivä takana ja päätös pitää heh heh :-)
Eilen aloittelin aamuaerobisella kuntosalilla ja het perään pakaratreenit. Olin sunnuntainta tehnyt kotitreenit, jonka jäljet vielä poltteli lihaksissa. Tänään mulla onkin aika jumissa paikat, mutta vedin sitkeästi reippaan aamulenkin ja se auttoi vähän löystyttämään lihaksia. Jumitus kaikkosi hetkeksi ainakin...
Illalla edessä on vielä kotitreeni, jonka kyykkyjä pelkään jo etukäteen tukkireisilläni. Tuntuu silti mahtavalta, kun kropasta löytyy lihaksia, ja on ihmeellistä miten paljon oma keho on kestänyt tämänkin kesän aikana, kun olen liikkunut tavallista enemmän. Aika ihme menopeli :-)
Ruokailut on menny nappiin. Lisäravinteita mulla ei ole käytössä, mutta katson tässä hetken, josko päätän ottaa ne mukaan tähän touhuun. En ole aivan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Toisaalta en haluaisi tehdä tätä treeniä puolivillaisesti, kun kerran olen leikkiin ryhtynyt.
Hyvää treeniä kaikille! Lippu korkealle vaan!
Eilen aloittelin aamuaerobisella kuntosalilla ja het perään pakaratreenit. Olin sunnuntainta tehnyt kotitreenit, jonka jäljet vielä poltteli lihaksissa. Tänään mulla onkin aika jumissa paikat, mutta vedin sitkeästi reippaan aamulenkin ja se auttoi vähän löystyttämään lihaksia. Jumitus kaikkosi hetkeksi ainakin...
Illalla edessä on vielä kotitreeni, jonka kyykkyjä pelkään jo etukäteen tukkireisilläni. Tuntuu silti mahtavalta, kun kropasta löytyy lihaksia, ja on ihmeellistä miten paljon oma keho on kestänyt tämänkin kesän aikana, kun olen liikkunut tavallista enemmän. Aika ihme menopeli :-)
Ruokailut on menny nappiin. Lisäravinteita mulla ei ole käytössä, mutta katson tässä hetken, josko päätän ottaa ne mukaan tähän touhuun. En ole aivan vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta. Toisaalta en haluaisi tehdä tätä treeniä puolivillaisesti, kun kerran olen leikkiin ryhtynyt.
Hyvää treeniä kaikille! Lippu korkealle vaan!
maanantai 20. elokuuta 2012
Superdiet alkoi!
Nyt sen sitten pähkäilyn jälkeen tein: aloitin Fitfarmin Superdietin!
Edessä 6 viikkoa tehoreeniä ja ruokamäärien sihtaamista. Kertoilen projektin etenemisestä aina ajan salliessa. Tuntuu vain melko hektiseltä tämänhetkinen tilanne, töissä melko kiireistä ja kotonakin hommia, mutta ehkä iltaisin jaksan naputella pienet päivitykset silloin tällöin.
Edessä 6 viikkoa tehoreeniä ja ruokamäärien sihtaamista. Kertoilen projektin etenemisestä aina ajan salliessa. Tuntuu vain melko hektiseltä tämänhetkinen tilanne, töissä melko kiireistä ja kotonakin hommia, mutta ehkä iltaisin jaksan naputella pienet päivitykset silloin tällöin.
 |
| Juttailua |
Onko muita Superdietin aloittaneita?? Foorumilla ehkä "törmätään".
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Takaisin blogin ääreen
Blogipäivitykset tuntuvat nyt jääneen pikkuisen jälkeen aikatauluista. Kaikki on mennyt varsin putkeen, en ole ottanut morkkiksia edes viime viikonlopun pikku lipsumisista. Pidimme pienoiset bileet, joiden aikana tuli napsittua vähän suklaakakkua ja jätskiä ja pari palaa keksiä ja suklaata ja ja ja.. No oikeasti en antanut juuri tuon enempää periksi, ja tästä voin olla tosi ylpeä. Entinen minäni olisi lyönyt koko homman läskiksi sillä verukkeella, että "kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan", jolloin olisin päätynyt mässäilemään koko viikon ajan epäonnistumistani lievittääkseni.
Nyt ollaan taan "ruodussa" ja innolla, vaikka vähän myös jännittyneenä, odotan perjantain punnistustani. Astun puntariin joka toinen viikko, jottei pienet heilahtelut masentaisi. Toivon siis, että suunta on useimmiten alaspäin.
Nyt ollaan taan "ruodussa" ja innolla, vaikka vähän myös jännittyneenä, odotan perjantain punnistustani. Astun puntariin joka toinen viikko, jottei pienet heilahtelut masentaisi. Toivon siis, että suunta on useimmiten alaspäin.
10/30
Day Ten- What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Tämä on hassu kysymys vastata, sillä en koe menettäneeni yhtään mitään tämän alkutaipaleeni aikana. Aina ennen lösöttäessäni sohvalla ja suunnitellessani laihdutusta pelkäsin joutuvani uhraamaan jotain. Tällä hetkellä en ikävöi mitään siitä menneestä ajasta. Päin vastoin, tunnen olevani kaikin puolin tehokkaampi nyt kun on jotain "aikataulutettua" tekemistä.
Tämä on hassu kysymys vastata, sillä en koe menettäneeni yhtään mitään tämän alkutaipaleeni aikana. Aina ennen lösöttäessäni sohvalla ja suunnitellessani laihdutusta pelkäsin joutuvani uhraamaan jotain. Tällä hetkellä en ikävöi mitään siitä menneestä ajasta. Päin vastoin, tunnen olevani kaikin puolin tehokkaampi nyt kun on jotain "aikataulutettua" tekemistä.
maanantai 13. elokuuta 2012
9/30
Day Nine- Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Toki kouluaikana sain kuulla olevani läski ja virtahepo. "Iso perseestä" sain kommentteja myös. Joskus oli suorastaan helpotus, jos haukuttiin jostain muusta kuin lihavuudesta: huonon hiusmallin haukkuminen oli joten ei-henkilökohtaisempaa.
Harvemmin enää näin iän myötä kukaan kehtaa haukkua toista lihavaksi päin näköä. Selän takana toki voidaan supista yhtä jos toista, mutta sellainen ei ole enää, luojan kiitos, hetkauttanut henkistä tasapainoani suuntaan eikä toiseen. Oman itsetunnon kohoaminen on auttanut nauramaan omille kiloille ja vitsailemaan siitä. Huumorintaju ja armollisuus itseä kohtaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi eroon tästä lisälastista.
Toki kouluaikana sain kuulla olevani läski ja virtahepo. "Iso perseestä" sain kommentteja myös. Joskus oli suorastaan helpotus, jos haukuttiin jostain muusta kuin lihavuudesta: huonon hiusmallin haukkuminen oli joten ei-henkilökohtaisempaa.
Harvemmin enää näin iän myötä kukaan kehtaa haukkua toista lihavaksi päin näköä. Selän takana toki voidaan supista yhtä jos toista, mutta sellainen ei ole enää, luojan kiitos, hetkauttanut henkistä tasapainoani suuntaan eikä toiseen. Oman itsetunnon kohoaminen on auttanut nauramaan omille kiloille ja vitsailemaan siitä. Huumorintaju ja armollisuus itseä kohtaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi eroon tästä lisälastista.
8/30
Day Eight- Your workout routine.
Mistään varsinaisesta kaavamaisesta rutiinista en voi vielä puhua, mutta pyrkimykseni on käydä kuntosalilla tekemässä lihaskuntoharjoituksia neljästi viikossa sekä kerran aerobisessa jumpassa/tanssissa. Tuo kuntosalilla käynti on tällä hetkellä todella motivoivaa, koska alan nähdä tulokset römppamahassani ja siinä, että pystyn tekemään ylipäänsä jotain ilman hengästymistä ja huohotusta. Viime talvena olin siinä jamassa, etten portaiden nousu alkoi käydä raskaaksi, mikä oli pelottava juttu ja antoi sysäyksen kuntoremonttiin.
Ruuhkavuosien ja arjen läpijuoksussa tuppaa välillä olemaan haasteellista keretä punttikselle. Jos oikein jaksaisin tsempata, helpottaisi meidän perheen yhteisen arjen kulumista se, että tämä mamma jaksaisi lähteä ennen töitä kukonlaulun aikaan kuntoilemaan. Ostin juuri jumppapallon kotiin, joten hätätilanteessa voin rehkiä sen kanssa illalla telkkarin edessä. Tarkemman selostuksen harjoitteista kirjoitan todennäköisesti joskus myöhemmin.
Tällä hetkellä tarkoitukseni on vakiinnuttaa liikunta yhdeksi harrastuksekseni. Haluan edetä hissun kissun tässäkin muutoksessa, ettei into lopahda heti alkuun yliyrittämisen myötä.
Mistään varsinaisesta kaavamaisesta rutiinista en voi vielä puhua, mutta pyrkimykseni on käydä kuntosalilla tekemässä lihaskuntoharjoituksia neljästi viikossa sekä kerran aerobisessa jumpassa/tanssissa. Tuo kuntosalilla käynti on tällä hetkellä todella motivoivaa, koska alan nähdä tulokset römppamahassani ja siinä, että pystyn tekemään ylipäänsä jotain ilman hengästymistä ja huohotusta. Viime talvena olin siinä jamassa, etten portaiden nousu alkoi käydä raskaaksi, mikä oli pelottava juttu ja antoi sysäyksen kuntoremonttiin.
Ruuhkavuosien ja arjen läpijuoksussa tuppaa välillä olemaan haasteellista keretä punttikselle. Jos oikein jaksaisin tsempata, helpottaisi meidän perheen yhteisen arjen kulumista se, että tämä mamma jaksaisi lähteä ennen töitä kukonlaulun aikaan kuntoilemaan. Ostin juuri jumppapallon kotiin, joten hätätilanteessa voin rehkiä sen kanssa illalla telkkarin edessä. Tarkemman selostuksen harjoitteista kirjoitan todennäköisesti joskus myöhemmin.
Tällä hetkellä tarkoitukseni on vakiinnuttaa liikunta yhdeksi harrastuksekseni. Haluan edetä hissun kissun tässäkin muutoksessa, ettei into lopahda heti alkuun yliyrittämisen myötä.
perjantai 10. elokuuta 2012
7/30
Day Seven- Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
En ole enää sellaisessa elämäntilanteessa, jossa minun kuuluisi raportoida tekemiseni vanhemmilleni. Tokkopa he enää edes haluaisivat kuulla aivan kaikkea elämästäni.
Mieheni sen sijaan tietää aloittamastani urakasta ja on samoilla linjoilla kanssani. On pelkästään hyvä asia olla yhdessä projektin takana; tällöin omien punttiskäyntien lisääntyminen ja syömisten muuttuminen eivät aiheuta närää kun asiasta on ollaan samoilla jäljillä.
Lapsillemme en tietenkään aio sanoa mitään laihdutuksestani. Varon tarkasti sanomasta mitään negatiivista omista läskeistäni, jotta he säästyisivät ulkonäköpaineilta mahdollisimman pitkään. Tähän asti äidin römpsymaha on ollut lähinnä vain äidillinen piirre. Uimahallissakin pienet (alle 5 v.) lapseni katselivat kerran ympärillä pyöriviä alastomia naisia ja sanoivat sen jälkeen vakavina: "Äiti on kaikista kaunein". Tämä mielestäni summaa hyvin sen, miten "turhanpäiväisistä" asioista näissä kilokamppailuissa on oikeasti kysymys. Sisältö se on mikä ratkaisee :-)
En ole enää sellaisessa elämäntilanteessa, jossa minun kuuluisi raportoida tekemiseni vanhemmilleni. Tokkopa he enää edes haluaisivat kuulla aivan kaikkea elämästäni.
Mieheni sen sijaan tietää aloittamastani urakasta ja on samoilla linjoilla kanssani. On pelkästään hyvä asia olla yhdessä projektin takana; tällöin omien punttiskäyntien lisääntyminen ja syömisten muuttuminen eivät aiheuta närää kun asiasta on ollaan samoilla jäljillä.
Lapsillemme en tietenkään aio sanoa mitään laihdutuksestani. Varon tarkasti sanomasta mitään negatiivista omista läskeistäni, jotta he säästyisivät ulkonäköpaineilta mahdollisimman pitkään. Tähän asti äidin römpsymaha on ollut lähinnä vain äidillinen piirre. Uimahallissakin pienet (alle 5 v.) lapseni katselivat kerran ympärillä pyöriviä alastomia naisia ja sanoivat sen jälkeen vakavina: "Äiti on kaikista kaunein". Tämä mielestäni summaa hyvin sen, miten "turhanpäiväisistä" asioista näissä kilokamppailuissa on oikeasti kysymys. Sisältö se on mikä ratkaisee :-)
6/30
Day Six- Do you binge? If so, explain why you think you do.
Aikaisemmin en ollut koskaan ajatellutkaan, että mulla voisi olla syömishäriötä. Olin kai luullut, että ollakseen syömishäiriöinen täytyisi olla tosi laiha anorektikko tai bulimikko. Pikemminkin nuorempana murehdin sitä, että olen epäonnistunut syömishäiriössäkin; minä kun en osanut hankkia sellaistakaan!
Vasta viime vuosina olen tullut tajuamaan sen, että syömishäiriöksi luetaan nykyisin myös ahmimihäiriöt ja ortoreksia ja mitä kaikkea näitä onkaan... Aloin tajuta, ettei omat syömistottumukseni todellakaan olleet normaaleja muille ihmisille. Itsensä lähes tajuttomaksi syöminen yhdeltä istumalta ei ollutkaan normijuttu muille kuin minulle.
Mulle oli ihan päivänselvää, että kun fiilikset oli maassa ja mieli apea tai vaihtoehtoisesti kaikki meni tosi hyvin ja onni potki, tein hankintamatkan supermarkettiin ja lastasin koriin suurperheen ostokset vain minulle itselleni. Aloittelin illan ruokasessiot tukevalla aterialla esimerkiksi pakastepitsaa (pitäähän terveellisesti syödä ensin kunnon ruokaa), jälkkäriksi vanukasta tai muuta vastaavaa, TV:n katsomiseen valmistauduin karkkikulholla tai sipsillä. Jäätelömötikkä odotti pakastimessa sitä oikeaa hetkeä, kun lempiohjelma alkaisi. Kaiken tämän vedettyäni olin täynnä, mutten mitenkään erityisen huonovointinen. Olisin voinut ihan vallan hyvin ottaa vielä toisen vastaavan session.
Ahmiminen on kuulunut tapoihini aina eli siitä irtautuminen on elämäntapaprojektissani yksi isoimmista haasteista. Olen vasta alussa tällä matkalla, mutta muutaman viime kuukauden ajan olen sisäistänyt hyvin uusien annoskokojen merkityksen. Ja mikä vielä tärkeintä, kylläisyyden tunteen tunnistaminen on ihan ratkaiseva tekijä tässä. Ilman oman kehon kuuntelua ja viestien tulkitsemista ei tällä tiellä pitkälle pötkitä.
Ahmimisen pystyy taltuttamaan seuraavilla keinoilla:
Aikaisemmin en ollut koskaan ajatellutkaan, että mulla voisi olla syömishäriötä. Olin kai luullut, että ollakseen syömishäiriöinen täytyisi olla tosi laiha anorektikko tai bulimikko. Pikemminkin nuorempana murehdin sitä, että olen epäonnistunut syömishäiriössäkin; minä kun en osanut hankkia sellaistakaan!
Vasta viime vuosina olen tullut tajuamaan sen, että syömishäiriöksi luetaan nykyisin myös ahmimihäiriöt ja ortoreksia ja mitä kaikkea näitä onkaan... Aloin tajuta, ettei omat syömistottumukseni todellakaan olleet normaaleja muille ihmisille. Itsensä lähes tajuttomaksi syöminen yhdeltä istumalta ei ollutkaan normijuttu muille kuin minulle.
Mulle oli ihan päivänselvää, että kun fiilikset oli maassa ja mieli apea tai vaihtoehtoisesti kaikki meni tosi hyvin ja onni potki, tein hankintamatkan supermarkettiin ja lastasin koriin suurperheen ostokset vain minulle itselleni. Aloittelin illan ruokasessiot tukevalla aterialla esimerkiksi pakastepitsaa (pitäähän terveellisesti syödä ensin kunnon ruokaa), jälkkäriksi vanukasta tai muuta vastaavaa, TV:n katsomiseen valmistauduin karkkikulholla tai sipsillä. Jäätelömötikkä odotti pakastimessa sitä oikeaa hetkeä, kun lempiohjelma alkaisi. Kaiken tämän vedettyäni olin täynnä, mutten mitenkään erityisen huonovointinen. Olisin voinut ihan vallan hyvin ottaa vielä toisen vastaavan session.
 |
| Nuorena kotona asuessani hiippailin vielä jääkaapille napostelemaan kun muut jo nukkuivat. Kuva täältä. |
Ahmiminen on kuulunut tapoihini aina eli siitä irtautuminen on elämäntapaprojektissani yksi isoimmista haasteista. Olen vasta alussa tällä matkalla, mutta muutaman viime kuukauden ajan olen sisäistänyt hyvin uusien annoskokojen merkityksen. Ja mikä vielä tärkeintä, kylläisyyden tunteen tunnistaminen on ihan ratkaiseva tekijä tässä. Ilman oman kehon kuuntelua ja viestien tulkitsemista ei tällä tiellä pitkälle pötkitä.
Ahmimisen pystyy taltuttamaan seuraavilla keinoilla:
- siirrä ajatukset muuhun kuin ruokaan eli älä selaile reseptejä naistenlehdistä tai suunnittele suklaamuffinien leipomista "muulle perheelle" - söisit kuitenkin itse suurimman osan.
- säännölliset ateriat eli joka päivä 5 ruokailukertaa, ei napostelua välissä.
- lautasmallin noudattaminen, RUNSAASTI kasviksia.
- paljon proteiinia pitkin päivää.
- herkuttelu sallittu vain harvakseltaan esimerkiksi ennalta sovittuina päivinä.
torstai 9. elokuuta 2012
Haasteita
Heippa kaikki!
Sain virtuaalielämäni ensimmäisen haasteen Monnalta :-) Tähän haasteeseen ovat muutkin blogistit jo päässeet vastaamaan, mutta tässä siis minun vastaukseni.
Tässä haasteen säännöt:
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!
Omat 11 faktaa:
1. Olen horoskoopiltani neitsyt. Kaksi lastani ovat myös neitsyitä. Käymme usein toistemme hermoille.
2. Opiskeluni ovat vielä kesken. Onneksi pitkät opiskeluajat ja alanvaihto eivät enää nykyisin ole kuolemansynti. Olisi silti kiva saada piste 10 vuodella venytetylle "nuoruudelle".
3. Jos mulla olisi suunnattomasti rahaa, voisin teettää itselleni maltillisen kauneusleikkauksen.
4. Aloitan usein "projekteja". Voisin joskus kokeilla viedä sellaisen loppuun asti. (Esim. tämän elämäntaparemontin)
5. Minäkuvani on ollut aina vääristynyt. Ennen luulin olevani lihavampi kuin olinkaan, viime aikoina olen luullut olevani hoikempi kuin oikeasti olen.
6. Söin ennen jäätelöä jos en ihan joka päivä niin varmaan joka toinen päivä.
7. Jos mulla olisi loputtomasti aikaa, käyttäisin paljon enemmän energiaa ompeluun.
8. Olen kokeillut jos jonkinlaista dieettiä elämäni aikana. Toistaiseksi tämä tietoinen elämänmuutos on vaikuttanut lupaavimmalta.
9. Painoni on jojoillut melkein 25 kilolla viimeisen viiden vuoden aikana. Toki olen ollut kaksi kertaa raskaana tuona aikana.
10. Kirjoitan tätä työaikana.
11. Kun olen hoikka, haluan pukeutua rennosti mutta kuitenkin chic!
Kysymykset haastetuille:
1. Lempibändisi/-laulajasi?
2. Mitä mieltä olet keinotekoisista makeutusaineista esim. aspartaamista?
3. Kumman valitsisit: kuolisit pitkään ja kivuliaasti vai seuraisit rakkaasi kuolevan pitkään ja kivuliaasti?
4. Mitä kadut?
5. Kolme toivomusta hyvälle haltialle?
6. Missä olet 10 vuoden päästä?
7. Mikä oli suosikkiaineesi koulussa?
8. Viimeksi lukemasi kirja?
9. Mihin veisin ulkomaalaisen vieraan ensimmäiseksi Suomessa?
10. Suklaa vai irtomakeiset?
11. Rahka vai raejuusto?
En haasta ketään erityisesti, sillä monet "tuttuni" on jo haastettu tähän aikaisemmin. Puolestani tämän haasteen saa napata minulta kuka ikinä haluaakin tehdä tämän omassa blogissaan :-)
Sain virtuaalielämäni ensimmäisen haasteen Monnalta :-) Tähän haasteeseen ovat muutkin blogistit jo päässeet vastaamaan, mutta tässä siis minun vastaukseni.
Tässä haasteen säännöt:
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the tagger (the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate) and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know they were nominated! There are no tag backs!
Omat 11 faktaa:
1. Olen horoskoopiltani neitsyt. Kaksi lastani ovat myös neitsyitä. Käymme usein toistemme hermoille.
2. Opiskeluni ovat vielä kesken. Onneksi pitkät opiskeluajat ja alanvaihto eivät enää nykyisin ole kuolemansynti. Olisi silti kiva saada piste 10 vuodella venytetylle "nuoruudelle".
3. Jos mulla olisi suunnattomasti rahaa, voisin teettää itselleni maltillisen kauneusleikkauksen.
4. Aloitan usein "projekteja". Voisin joskus kokeilla viedä sellaisen loppuun asti. (Esim. tämän elämäntaparemontin)
5. Minäkuvani on ollut aina vääristynyt. Ennen luulin olevani lihavampi kuin olinkaan, viime aikoina olen luullut olevani hoikempi kuin oikeasti olen.
6. Söin ennen jäätelöä jos en ihan joka päivä niin varmaan joka toinen päivä.
7. Jos mulla olisi loputtomasti aikaa, käyttäisin paljon enemmän energiaa ompeluun.
8. Olen kokeillut jos jonkinlaista dieettiä elämäni aikana. Toistaiseksi tämä tietoinen elämänmuutos on vaikuttanut lupaavimmalta.
9. Painoni on jojoillut melkein 25 kilolla viimeisen viiden vuoden aikana. Toki olen ollut kaksi kertaa raskaana tuona aikana.
10. Kirjoitan tätä työaikana.
11. Kun olen hoikka, haluan pukeutua rennosti mutta kuitenkin chic!
Monnan laatimat kysymykset ja mun vastaukset niihin:
1. Onnellisin hetkesi? Ehdottomasti onnellisimmat hetkeni olivat molempien lasteni syntymät.
2. Surullisin hetkesi? Elämässäni ei ole ollut viime aikoina juurikaan suruja. Siksi vastaan, että varsin surullisen hetken koin muutama vuosi sitten, kun lemmikkikissamme, Matti, jouduttiin lopettamaan.
3. Missä olet paras? En tiedä missä olisi paras, mutta käsitöissä olen kai suht etevä.
4. Mitä haluaisit oppia lisää? Haluaisin ehdottomasti oppia omaa ammattitaitoani koskevia juttuja. Olen niin alussa vasta urallani.
5. Rakkain esineesi? Ompelukone.
6. Koska itkit viimeksi? Taisi olla huhtikuussa parisuhdekriisin kourissa.
7. Seuraatko jotain tiettyä sarjaa telkkarista? Muodin huipulle on sellainen sarja, jota katson 100% varmasti.
8. Luetko juorulehtiä? Selaan Seiskan, jos se jossain kampaamossa tms. paikassa tulee vastaan.
9. Oletko tyytyväinen itseesi? Ulkonäkööni en ole tyytyväinen, mutta onneksi sille voi tehdä jotain!
10. Mikä eläin olisit? Varma vastaus: kissa. Meillä on niitä kotona kaksin kappalein.
11. Jos saisit päättää, haluaisitko taidon jolla voisit lukea kaikkien muiden ajatukset? Enpä taitaisi haluta. Omissakin ajatuksissa on niin paljon kestämistä ja solmuja ratkottavana.
2. Surullisin hetkesi? Elämässäni ei ole ollut viime aikoina juurikaan suruja. Siksi vastaan, että varsin surullisen hetken koin muutama vuosi sitten, kun lemmikkikissamme, Matti, jouduttiin lopettamaan.
3. Missä olet paras? En tiedä missä olisi paras, mutta käsitöissä olen kai suht etevä.
4. Mitä haluaisit oppia lisää? Haluaisin ehdottomasti oppia omaa ammattitaitoani koskevia juttuja. Olen niin alussa vasta urallani.
5. Rakkain esineesi? Ompelukone.
6. Koska itkit viimeksi? Taisi olla huhtikuussa parisuhdekriisin kourissa.
7. Seuraatko jotain tiettyä sarjaa telkkarista? Muodin huipulle on sellainen sarja, jota katson 100% varmasti.
8. Luetko juorulehtiä? Selaan Seiskan, jos se jossain kampaamossa tms. paikassa tulee vastaan.
9. Oletko tyytyväinen itseesi? Ulkonäkööni en ole tyytyväinen, mutta onneksi sille voi tehdä jotain!
10. Mikä eläin olisit? Varma vastaus: kissa. Meillä on niitä kotona kaksin kappalein.
11. Jos saisit päättää, haluaisitko taidon jolla voisit lukea kaikkien muiden ajatukset? Enpä taitaisi haluta. Omissakin ajatuksissa on niin paljon kestämistä ja solmuja ratkottavana.
Kysymykset haastetuille:
1. Lempibändisi/-laulajasi?
2. Mitä mieltä olet keinotekoisista makeutusaineista esim. aspartaamista?
3. Kumman valitsisit: kuolisit pitkään ja kivuliaasti vai seuraisit rakkaasi kuolevan pitkään ja kivuliaasti?
4. Mitä kadut?
5. Kolme toivomusta hyvälle haltialle?
6. Missä olet 10 vuoden päästä?
7. Mikä oli suosikkiaineesi koulussa?
8. Viimeksi lukemasi kirja?
9. Mihin veisin ulkomaalaisen vieraan ensimmäiseksi Suomessa?
10. Suklaa vai irtomakeiset?
11. Rahka vai raejuusto?
En haasta ketään erityisesti, sillä monet "tuttuni" on jo haastettu tähän aikaisemmin. Puolestani tämän haasteen saa napata minulta kuka ikinä haluaakin tehdä tämän omassa blogissaan :-)
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Onks mut hakattu?
Voi hyvät hyssykät sentään!!!
Timmi täti teki maanantai-iltana Monnan tekemän salitreenin jalkaharjoitteet ja voi laupias taivas, millainen tutina mun reisissä alkoi jo siellä salilla. Reidet ja pakarat olivat tärisevää aladobia askelkyykyistä selvittyäni. Huh huh. Hyvä kun sain itseni kammettua venyttelymatolle huilaamaan.
Nuo askelkyykyt ovat aina olleet mun akhilleen kantapää - olen tietoisesti karttanut niiden tekemistä ihan sen takia, että ne ovat tosi raskaita... ja siten tietty tosi järeä ase jalkaläskeille. Tehokkuutensa vuoksi aion tehdä niitä jatkossa ihan hulluna. Eikö ole ihme, jos ei suoritus siitä parane!!!
Eilinen päivä oli tosi tiukka jumittavien jalkojen takia. Työmatkalla jouduin todella puremaan hammasta, kun pyöräilin tiukan ylämäen. Ei silti olisi eilen kannattanut valittaa, sillä vasta tänään koivet kipeinä ovatkin. Joudun ottamaan pöydän reunasta kiinni, jos mielin nousta ylös tuolista. Portaita en tänään suostu vielä laskeutumaan, sen verran etureidet ovat hellinä.
Tänään joudun tyytymään kotitreeniin punttiksen sijaan. Onneksi mulla on tanko ja muutama levy, niin voin äheltää samalla kun Muodin huipulle -sarjasta tulee illalla peräti kaksi jaksoa putkeen!!!!
Nautinnollisia rääkkejä kaikille muillekin!
5/30
Day Five- Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
- haluan olla energinen.
- haluan kiivetä portaat hengästymättä.
- solmia kengännauhat muutenkin kuin lösähtämällä lattialle istumaan.
- tuntea olevani sopusuhtainen pituuteeni nähden.
- haluan kokeilla, mihin kaikkeen kroppani pystyy.
- olla hyvännäköinen.
- vaatekaappini on pullollaan pieniä vaatteita. Ja vaikken enää mistään niistä pitäisi, haluan sen tiedon, että voisin koon puolesta niitä käyttääkin.
- haluan elää pitkään ilman sairauksia.
- haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä liikunnallisesta elämästä.
- haluan mahtua jatkossakin istumaan bussissa, metrossa, kirjastossa, missä vaan ilman ahdistusta.
- tekee mieli haastaa itsensä ja onnistua tässä!
- mitä iiiihania vaatteita sitä voisikin ostaa!
- ja kenkiä!
tiistai 7. elokuuta 2012
4/30
Day Four- Your greatest fears about weight loss.
Katri Manninen kirjoitti jossain painonhallintaa käsittelevässä kirjassaan, että tämä lienee se tärkein kysymys, johon tulisi osata vastata painonpudotuksen jatkuvasti epäonnistuttua. Mikä estää sinua onnistumasta yrityksissäsi laihtua? Mitä pelkäät laihtumisessa?
Pelkoonko se aina onkin kaatunut? Hmm, kun asiaa miettii, niin alkaa tuntua siltä, että Manninen voi olla oikeassa. Vastaus tämän tason kysymykseen tarvitsee melkein psykoterapeutin kätilöintiä, joten en ole itsekään pientä aavistusta lukuun ottamatta täysin uskaltanut miettiä asiaa. (Tähän kohtaan pitäisi siis kirjoittaa menneisyyden traumoista ja huonosta lapsuudesta.)
En nyt tältä istumalta viitsi uppoutua selvittelemään menneisyyden roskatynnyreitä, vaan esitän asteen kevyempiä vastauksia haasteen kysymykseen. Toki blogin pitäminen ja "näkymätön" lukijakunta voisi ihan hyvin toimiakin ns. peilinä näitä vaikeita asioita käsiteltäessä, mutta tällä erää otan tämän haasteruljanssin leikkimielellä.
Pelkään ensinnäkin sitä, etten onnistu painonpudotuksessa. En viitsi huudella tästä projektista ympäri naapurustoa, joten paljastelen asioitani täällä netissä (ristiriitaista sinällään). Jos onnistuisinkin pudottamaan painoani, pelkään, etten pystyisi säilyttämään ihannepainoani, vaan totuttuun tapaan turpoan takaisin kaikki menetetyt kilot ja vielä lisien kanssa. Jojoilu kyllästyttää.
Pelkään ehkä vähän sitäkin, etten olisikaan tyytyväinen itseeni edes sitten, kun olen päässyt tavoitteeseen. Olen kyllä vannonut, että jos vaakani ikinä näyttää 70 tai alle, en valita enää ikinä mistään makkarasta vatsassa tai muuallakaan.
Mitään muuta pelottavaa hoikistumisessa ei tulekaan mieleen. Suurin mörkö on juurikin tuo jojoilun aiheuttama terveysriski. Sitä en missään nimessä enää halua.
maanantai 6. elokuuta 2012
Voittajan on helppo hymyillä :-)
Tänään ei olekaan yhtään hullumpi päivä ;-)
Aamulla paljastui, että olen voittanut Monnan järjestämän arvonnan, jossa palkintona oli lihaskuntotreeni-ohjelma!
Siis vau, en olis luottanut tuuriini, mutta niin vain kävi, että onnetar poimi tämän tädin arpalipukkeen hatusta. Kiitos, Monna, arvonnasta ja palkinnosta!
Monnan ripeän toiminnan ansiosta pääsen jo tänä iltana kokeilemaan ensimmäistä osaa uudesta treeniohjelmasta, hih! Vähän jo jännittää, kun joudun askeltamaan kuntosalilla ihan eri reitin kuin yleensä. Vanhaan rutiiniin aina tottuu niin, että sarjat voi vetää reippaasti läpi ilman harhailua laitteiden seassa. Kerron myöhemmin, miltä Monnan räätälöimä rääkki tuntui :-)
3/30
Day Three- A picture of your thinsperation. What features do you like about this person?
Motivoivia kuvia on maailma ja netti niin pullollaan, että tuntuisi hölmöltä valita yhtä. Samaan aikaan tuntuu, että juuri tämän nykyaikaisen visuaalisen ylikuormituksen takia olemme juuri tässä tilanteessa, että etsimme netistä kuvia ihmisistä, jollaisiksi haluaisimme itsekin tulla. Olen jo sen verran täti-ihminen, etten jaksa tässä nyt alkaa moralisoimaan tätä laihuutta ihannoivaa todellisuutta, jossa elämme, vaan myönnän rehellisesti, että tottahan omaanikin silmään hoikka näyttää paremmalta kuin lihava.
Omat esikuvani löytyvät ehkä ennemmin arkipäiväisestä elämästä kuin esimerkiksi julkkiksista. Joka päivä vastaani kävelee kauniita ja hyvävartaloisia naisia, jotka vaikuttavat käsityksiini ihannekropasta enemmän kuin ylilaihat elokuvatähdet tms. Jos nyt vallan annan ajatukselle rajattomat vapaudet, tässä ovat ehkä tyypillisimmät vartalot, joita ihailen.
Motivoivia kuvia on maailma ja netti niin pullollaan, että tuntuisi hölmöltä valita yhtä. Samaan aikaan tuntuu, että juuri tämän nykyaikaisen visuaalisen ylikuormituksen takia olemme juuri tässä tilanteessa, että etsimme netistä kuvia ihmisistä, jollaisiksi haluaisimme itsekin tulla. Olen jo sen verran täti-ihminen, etten jaksa tässä nyt alkaa moralisoimaan tätä laihuutta ihannoivaa todellisuutta, jossa elämme, vaan myönnän rehellisesti, että tottahan omaanikin silmään hoikka näyttää paremmalta kuin lihava.
Omat esikuvani löytyvät ehkä ennemmin arkipäiväisestä elämästä kuin esimerkiksi julkkiksista. Joka päivä vastaani kävelee kauniita ja hyvävartaloisia naisia, jotka vaikuttavat käsityksiini ihannekropasta enemmän kuin ylilaihat elokuvatähdet tms. Jos nyt vallan annan ajatukselle rajattomat vapaudet, tässä ovat ehkä tyypillisimmät vartalot, joita ihailen.
 |
| Jos saisin valita, ottaisin tällaisen varren itselleni. Pitkä, uhkea, kurvikas ja persoonallinen. Suomalainen vastine Tyralle on mielestäni Janina Frey (Frostell). |
 |
| Tuomiston Satu on ns. täydellinen nainen. Kuva lienee ajalta, jolloin Sadulla ei ollut muskeleita niin kuin nykyisin. Myös lihakset ovat hyvännäköiset. |
 |
| Ja tämä... Kelly Osbourne on ärsyttävyydessään esikuvani. Entisestä pallerosta puhkesi fitness-mimmi sisukkaasta päätöksestä. |
sunnuntai 5. elokuuta 2012
2/30
Day Two: How tall are you? Do you like your height?
Pituutta siis kysellään... Mielestäni tämä kohta olisi ihan hyvin voinut olla eilisessä postauksessa, mutta mennään nyt sääntöjen mukaan ja väännetään rautalangasta.
Olen 162 cm pitkä. Voi olla, että eletty elämä on kutistanut minua tuosta jo hieman kumarampaankin - tuloksen on mitannut terveydenhoitaja yläasteaikaan varmaan vuosina 1993-1996. Pituutta tärkeämpänä olen pitänyt hyvää ryhtiä, ja sellaisenhan (ja sentin pari ekstraa) saa kuntoillessa.
Olen aina ollut täysin tyytyväinen pituuteeni, sillä olen mieltänyt itseni sopivan "pieneksi ja pyöreäksi" joskus jopa ihan positiivisessakin mielessä. Sitä paitsi mieheni ei myöskään ole mikään jättiläinen, joten meistä molemmista on ihan jees, että olen se taaperompi meistä.
Toki ihailen pitkiä, korkkareilla käveleviä naisia ja saatan kiloja karistettuani ottaa korkeat korot omaankin käyttööni. Nyt näin hurjasti ylipainoisena en tunne oloani hyväksi koroissa. Olo on kuin lihapullalla coctail-tikkujen päässä.
Pituutta siis kysellään... Mielestäni tämä kohta olisi ihan hyvin voinut olla eilisessä postauksessa, mutta mennään nyt sääntöjen mukaan ja väännetään rautalangasta.
Olen 162 cm pitkä. Voi olla, että eletty elämä on kutistanut minua tuosta jo hieman kumarampaankin - tuloksen on mitannut terveydenhoitaja yläasteaikaan varmaan vuosina 1993-1996. Pituutta tärkeämpänä olen pitänyt hyvää ryhtiä, ja sellaisenhan (ja sentin pari ekstraa) saa kuntoillessa.
Olen aina ollut täysin tyytyväinen pituuteeni, sillä olen mieltänyt itseni sopivan "pieneksi ja pyöreäksi" joskus jopa ihan positiivisessakin mielessä. Sitä paitsi mieheni ei myöskään ole mikään jättiläinen, joten meistä molemmista on ihan jees, että olen se taaperompi meistä.
Toki ihailen pitkiä, korkkareilla käveleviä naisia ja saatan kiloja karistettuani ottaa korkeat korot omaankin käyttööni. Nyt näin hurjasti ylipainoisena en tunne oloani hyväksi koroissa. Olo on kuin lihapullalla coctail-tikkujen päässä.
Kohti energisempää arkea
Ai että. Eilen tunnistin todella ne liikunnan aikaan saamat endorfiinit, joista olen kuullut ihmisten puhuvan. Olin todella energinen ja aktiivinen koko eilisen päivän ja voin erinomaisesti!
Aamupäivällä siivosin tehokkaasti joka neliön, tein sohvien liikuttelusta oikein urheilusuorituksen ja annoin pakaroille kyytiä luututessani. Hiki kihelmöi ja mietin, miten tehokkaasti tulisin tulevaisuudessakin siivoamaan - teen vain projektista treenisession ja tunnen kropan tekevän töitä.
Huhkimisen jälkeen vedin vielä kotitreeni olohuoneen matolla. Kyykkyjä viiden kilon painolla, lankun sekä sivulankut ja vielä vatsalihakset piirtämällä suorilla jaloilla numeroita ilmaan. Koko setti x 3 oli nopeasti tehty ja sen jälkeen suihkuun. Mitä elämää!
Iltapäivällä suunnattiin perheen kanssa uimastadikalle polskimaan. Lapset tykkäävät rypeä lastenaltaassa tuntitolkulla, ja me vanhemmat pystymme samalla vuorotellen tempaista mukavat uintitreenit. Uin 500 metriä melko rauhalliseen tahtiin ja teki niin eetvarttia että! Perjantain afrotunnin jäljiltä pohkeet jumittivat jonkin verran, mutta vedessä sitäkään ei tuntenut.
Kaiken kaikkiaan alan päästä jyvälle tästä liikunnallisesta elämäntavasta. Tätä ei pidä nyt tyriä huonoilla tekosyillä!
Reippautta kaikille muillekin!
Aamupäivällä siivosin tehokkaasti joka neliön, tein sohvien liikuttelusta oikein urheilusuorituksen ja annoin pakaroille kyytiä luututessani. Hiki kihelmöi ja mietin, miten tehokkaasti tulisin tulevaisuudessakin siivoamaan - teen vain projektista treenisession ja tunnen kropan tekevän töitä.
Huhkimisen jälkeen vedin vielä kotitreeni olohuoneen matolla. Kyykkyjä viiden kilon painolla, lankun sekä sivulankut ja vielä vatsalihakset piirtämällä suorilla jaloilla numeroita ilmaan. Koko setti x 3 oli nopeasti tehty ja sen jälkeen suihkuun. Mitä elämää!
Iltapäivällä suunnattiin perheen kanssa uimastadikalle polskimaan. Lapset tykkäävät rypeä lastenaltaassa tuntitolkulla, ja me vanhemmat pystymme samalla vuorotellen tempaista mukavat uintitreenit. Uin 500 metriä melko rauhalliseen tahtiin ja teki niin eetvarttia että! Perjantain afrotunnin jäljiltä pohkeet jumittivat jonkin verran, mutta vedessä sitäkään ei tuntenut.
Kaiken kaikkiaan alan päästä jyvälle tästä liikunnallisesta elämäntavasta. Tätä ei pidä nyt tyriä huonoilla tekosyillä!
Reippautta kaikille muillekin!
lauantai 4. elokuuta 2012
Tyytyväisyys
Sateinen lauantaiaamu ja suursiivouskin odottaa.. No, mieli on silti mahtava, sillä puntari näytti uskomatonta lukemaa: 82,8 kg. Kartellessani vaakaa viimeisen menneen vuoden, olen aina saanut tulokseksi +/-85 kg.
Olen iloinen tuloksesta ihan senkin takia, että olen koko heinäkuun treenannut salilla painoilla, ja olen antanut itseni ymmärtää, että lihas painaa enemmän kuin läski - tämähän tarkoittaa silloin sitä, että olen todellakin laihtunut hieman! Yes, sir!
Eilen kävin piiiitkästä aikaa afrotanssitunnilla ja voi jestas, kun meinasi usko loppua tunnin loppua kohden. Hiki lensi ja vatsamakkarat ahdisti. Pääsin kuitenkin mielentilaan, jonka avulla selvisin kunnialla loppuun. Nyt hartiat ja alaselkä huutavat hoosiannaa, mutta ah, miten mukavalta silti tuntuu. Tein ennen afroa punttiksella yläkropan treenin eli todella tyytyväinen voin olla itseeni.
Hyvää viikonloppua kaikille!
1/30
Day One- Your stats
Tänään mitattua:
- Paino: 82,8 kg (tämä on alin tulos, jonka olen punninnut varmaan vuoteen)
- Reisi: 64 cm
- Lantio: 115 cm
- Vyötärö: 110 cm
- Rinnan alus: 95 cm
- Hauis/alli: 35 cm
perjantai 3. elokuuta 2012
Hyvä flow päällä
Sen sijaan, että aloittaisin kirjoittamaan koko historiani ja painokäyriäni ensimmäiseen varsinaiseen postaukseen, päätän alkaa tarinoinnin ihan tästä päivästä. Mahdolliset lukijat saavat varmaan ajan mittaan tietää taustoista enemmänkin, mutta nyt tässä vaiheessa itsestäni tuntuu tärkeältä motivoidan itseäni ihan tässä nykyhetkessä.
Voi kauhistus, millaisella sluibailuasenteella olen palannut töihin lomalta. Kerron tämän sillä oletuksella, ettei työkaverit tai pomo tule koskaan lukemaan tämän tädin laihisblogia, eih! Piilottelen sermin takana ja valmistelen blogiani sen sijaan, että tekisin oikeasti jotain palkkani (liian pieni!) eteen. Eikö se niin mene, että töitä ollaan tekevinään, kun pomokin on maksavinaan.
Sitten siihen varsinaiseen eli hurraa! Taas meni eilinen päivä hyvällä itsekurilla syömisten suhteen. Alan jo kohta päästä rutiineihin käsiksi ja makeanhimo alkaa olla aisoissa *koputtaa puuta*. Takana on kokonainen kuukausi maltillista ja tiedostavaa syömistä sekä punttisalitreeniä. Tuloksia ei vielä puntarista juuri näe (ei olekaan pääasia) mutta vatsanseutu alkaa selkeästi olla timmimpi kuin pahimpaan lössykkäaikaan. Laitan tänne seurantakuvia jahka tulokset ovat ulkopuolistenkin silmin nähtävissä.
Töitten jälkeen afrotanssiin ja iltapalaksi rahkaa, ihan parasta!! Perjantait ovat muuttuneet todella omituisiksi...
Voi kauhistus, millaisella sluibailuasenteella olen palannut töihin lomalta. Kerron tämän sillä oletuksella, ettei työkaverit tai pomo tule koskaan lukemaan tämän tädin laihisblogia, eih! Piilottelen sermin takana ja valmistelen blogiani sen sijaan, että tekisin oikeasti jotain palkkani (liian pieni!) eteen. Eikö se niin mene, että töitä ollaan tekevinään, kun pomokin on maksavinaan.
Sitten siihen varsinaiseen eli hurraa! Taas meni eilinen päivä hyvällä itsekurilla syömisten suhteen. Alan jo kohta päästä rutiineihin käsiksi ja makeanhimo alkaa olla aisoissa *koputtaa puuta*. Takana on kokonainen kuukausi maltillista ja tiedostavaa syömistä sekä punttisalitreeniä. Tuloksia ei vielä puntarista juuri näe (ei olekaan pääasia) mutta vatsanseutu alkaa selkeästi olla timmimpi kuin pahimpaan lössykkäaikaan. Laitan tänne seurantakuvia jahka tulokset ovat ulkopuolistenkin silmin nähtävissä.
Töitten jälkeen afrotanssiin ja iltapalaksi rahkaa, ihan parasta!! Perjantait ovat muuttuneet todella omituisiksi...
30 päivän painonpudotushaaste
Ajattelin aloittaa blogin pitämisen terhakkaasti haastella, jossa sitoudun päivittämään kuulumisia 30 päivän ajan ja aivan joka päivä. Löysin haasteen pandaun blogista, joten myös hänen vastauksiaan aion pitää mielenkiinnosta silmällä.
Tässä ovat nuo 30 päivän puheenaiheet.
30 Day Weight Loss Challenge
Day One- Your stats
Day Two- How tall are you? Do you like your height?
Day Three- A picture of your thinsperation. What features do you like about this person?
Day Four- Your greatest fears about weight loss.
Day Five- Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day Six- Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day Seven- Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day Eight- Your workout routine.
Day Nine- Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day Ten- What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day Eleven- Your favorite thinspo blog and why!
Day Twelve- What do you normally eat?
Day Thirteen- Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day fourteen- What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day Fifteen- Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day Sixteen- When did you first decide to lose weight?
Day Seventeen- Do you have an eating disorder?
Day Eighteen- What food is your weakness?
Day Nineteen- When is the last time you ate fast food?
Day Twenty- Favorite diet?
Day Twenty-One- What are your clothing sizes?
Day Twenty-Two- What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day Twenty-Three- Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day Twenty-Four- How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day Twenty-Five- Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day Twenty-Six- What excites you most about reaching your ugw?
Day Twenty-Seven- How do you deal with being around food?
Day Twenty-Eight- Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day Twenty-Nine- Your definition of beauty.
Day Thirty- 10 facts about you! And now, what are your stats?
Day Two- How tall are you? Do you like your height?
Day Three- A picture of your thinsperation. What features do you like about this person?
Day Four- Your greatest fears about weight loss.
Day Five- Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day Six- Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day Seven- Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day Eight- Your workout routine.
Day Nine- Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day Ten- What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day Eleven- Your favorite thinspo blog and why!
Day Twelve- What do you normally eat?
Day Thirteen- Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day fourteen- What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day Fifteen- Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day Sixteen- When did you first decide to lose weight?
Day Seventeen- Do you have an eating disorder?
Day Eighteen- What food is your weakness?
Day Nineteen- When is the last time you ate fast food?
Day Twenty- Favorite diet?
Day Twenty-One- What are your clothing sizes?
Day Twenty-Two- What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day Twenty-Three- Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day Twenty-Four- How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day Twenty-Five- Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day Twenty-Six- What excites you most about reaching your ugw?
Day Twenty-Seven- How do you deal with being around food?
Day Twenty-Eight- Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day Twenty-Nine- Your definition of beauty.
Day Thirty- 10 facts about you! And now, what are your stats?
Ensimmäiseen kohtaan kirjoitan vastaukset illalla kotona, kunhan olen saanut mittanauhan kaivettua ompelupakista esiin. Viisaampien esimerkistä aion minäkin luottaa ennemmin mittanauhan tuloksiin kuin vaa'an heilahteluihin. Koko ikäni olen pompannut vaa'assa vain pettyäkseni päivittäisiin heilahteluihin, jotka ovat joka kerta syösseet meikäläisen takaisin luovuttamiseen ja uudelleen lihomiseen. Nyt tuo vaaka saa pysyä koskemattomana. Käyn puntarissa vain harvakseltaan (ehkä parin viikon tai kuukauden välein).
torstai 2. elokuuta 2012
Timmi Täti ilmoittautuu
Hihih, aloitan blogin kirjoituksen huomenna töissä (kuinkas muutenkaan). Olkoon ensimmäinen postaukseni siis tällainen kuvapläjäys, yhtä legedaarinen aloitus kuin MTV:n tai Jyrkin ensimmäiset lähetykset!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)